MINUN LUONTONI

HELI MIKKOLA, toimituspäällikkö, Helsinki

HELI MIKKOLA

Luonnossa kiehtovaa on samanaikainen muutos ja iankaikkisuus. Tuttukaan retkipaikka ei ole koskaan sama.

 

 

 

 

JAAKKO OJANPERÄ, kauppaneuvos, Kuopio

MINUN LUONTONI-KOLLAASIIN - JAAKKO OJANPERÄ - 16.02.2015

Lapsena aloitin tutustumisen luontoon yhteisillä marja- ja vihdantekomatkoilla Kanta-Hämeessä. Isän mukana opin kesä- ja talvikalastuksen sekä kalankäsittelyn perusopit, joita olen aikuisena syventänyt virtaavilla vesillä ja merimaisemissa.

Viimeisimmät runsaat kaksikymmentä vuotta olen saunonut vastoilla Pohjois-Savossa ja kalastuksen lisäksi on tullut monipuolinen metsästys ja sienestys. Kala- ja riistasaaliin käsittely ja ruoaksi valmistus ovat asioita, joiden hallinta tuottaa minulle suurta iloa. 

Auringon nousu perholla kalastaessani virtaavassa vedessä ja auringon lasku kuhaa uistellessa heinäkuussa ovat esimerkkejä unohtumattomista esteettisistä luontokokemuksista. Vastaavia kokemuksia saan kävellessäni metsässä, kanalintuja metsästäessäni ja hirvitornissa istuessani. Saalis ei ole tärkeintä, vaan ulkona olo. Erämiehenä saan ja osaan nauttia luonnosta kaikkina vuodenaikoina. Luonto on antanut minulle voimia vaativaan työelämään ja antaa minulle innoitusta elämäni jäljellä oleviin vuosiin. 

JERE SIIRA, koululainen, Mikkeli

111

Ukki!  Lintulaudalle tuli viisi punatulkkua… ei kun nyt niitä on seitsemän. Ja oraviakin  on jo kaksi. Ovatkohan ne äiti- ja isäorava?

 

 

 

 

 

 

JOUKO VEPSÄLÄINEN, professori, Kuopio

Jouko Vepsäläinen

Luonto on ehtymätön rikkaus ja aarreaitta, mutta vain silloin, kun sitä osataan hyödyntää kestävällä tavalla. Tämän tavoitteen saavuttaminen on meidän kaikkien ja etenkin tiedeyhteisön  eräs tärkeimmistä tavoitteista nyt ja tulevaisuudessa.

 

 

 

 

 

JUHANI NOUSIAINEN, HM, eränkävijä, retkeilijä, Pielavesi, Kuopio

Juhani N

Alkuperäistä luontoa on luonnonystävänkin tänään haettava. Sen voi löytää Lapin tuntureilta, sieltä, missä ei patikoijan tai hiihtäjän lisäksi liiku muita. Kansallispuistot ovat lähimmät alkuperäisen luonnon maisemat. Savo-Karjalan kulttuurimaisemien keskellä lähinnä vesistöt ovat alkuperäisluontoa ja varsinkin valtion omistamat saaret Pielisellä ovat säilyneet alkuperäisinä muinaisista ajoista asti.

 Ja mikä on niiden merkitys? Se on kuva luonnosta sellaisena kuin esi-isämme sen kohtasivat. Ja tänään se kertoo, että olemme osa luontoa, joka tulee säilyttää myös tuleville polville.

 

 

KAARLO PAMROTH, metsänhoitaja, uittoneuvos, Kuopio

Kaarlo P

Metsäammattilaiselle eri kehitysvaiheessa olevat metsät ovat hoidettuina mielihyvää tuottavaa katseltavaa. Suomen hoidetun metsätalouden seurauksena voidaan metsiin jättää myös luonnontilassa olevia alueita, mitkä tuovat vaihtelua metsässä liikkujille ja maisemaa ihaileville

 

 

 

 

 

KARI PAASO, tilanomistaja, Suonenjoki

Kari P

Minun luontonäkemykseni liittyy metsään. Metsässä voi katsella sen kauneutta ilmaiseksi ja koska tahansa. Luonnon taidenäyttely on koko ajan vaihtuva ja ehdottomasti aito. Metsän moniulotteisuus ja jatkuvuus auttavat ihmistä hahmottamaan oman paikkansa.

 

 

 

 

MARKKU PULKKANEN, filosofian maisteri, Kuopio

20150509_122139

Luonto antaa minulle oikeuden käyttämään antimiaan ja harrastusmahdollisuuksiaan. Mutta se velvoittaa minua toimimaan niin, että siirtäisin sen seuraavalle sukupolvelle yhtä alkuperäisenä kuin itse olen sen saanut.

 

 

 

 

 

OSSI LINDQVIST, professori (emeritus), Kuopio

Ossi L

Suuren Luonnon edessä on meidän pysähdyttävä enemmänkin vain ihmettelemään eikä vain selittelemään. Luonto aina yllättää meidät omalla tarkoituksenmukaisuudellaan, kunhan emme omassa ´viisaudessamme´ pyri sitä järkyttämään.

 Linnut värikkyydellään meitä kiinnostavat, ja aina ne haluavat muuttaa tänne Suomeen matkojen päästä keväisin. Mikä on niiden GPS? Alustavia havaintoja on nyt siitä, että taustalla olisi kompassikyky eli maan magneettiviivojen aistiminen. Ehkä tämä kaikki toteutetaan ja opitaan sillä ensimmäisellä lennolla etelään ja takaisin. Lohetkin saattavat uida kymmeniä tuhansia kilometrejä valtameressä ja palata sitten takaisin tarkasti siihen syntymäjokeen tai -puroon’! Pienissä aivoissa oli ja on edelleen tavattoman suuri kapasiteetti, jonka ymmärtämisessä olemme vasta alussa.

 Tai miksi muuttavilla lintuparvilla on kyky väistää suuret myrskyt ja sateet? Taustalla saattaa olla niiden kyky kuulla suurten myrskyjen ja hurrikaanien tuottamat ultramatalat äänet, jotka on aistittavissa jopa satojen – jos ei ihan tuhannenkin – kilometrin päästä. Meidän korvamme ei siihen pysty, paitsi ehkä alitajuisesti!

Kun siis seisomme metsän, niityn, suon tai Lapin skaidin reunalla, niin pitäkäämme kaikki aistit auki, ihmetyksestä. Myös kiitollisena, että meillä on se kaikki!

OSSI SIVEN, eversti evp, Kuopio

ossisiven

Nautin Suomen luonnon monimuotoisuudesta ja vuodenaikojen rikkaudesta. Jokamiehen oikeus luontoon on arvokkaimpia mahdollisuuksia, joita meille on tarjolla. Aikaisemmin luonnossa liikkumiseni painottui urheiluun ja kunnon ylläpitoon juostessa, hiihtäessä ja suunnistaessa. Joskus viihdyn luonnossa itsekseni, mutta toisinaan kalastaminen ja metsästäminen uutena harrastuksena tuovat mitä parhaimpia yhteisiä kokemuksia hyvien ystävien kanssa.

Luonto ja luonnonvoimat opettavat minulle nöyryyttä. Selviytymisteeman harjoitukset ovat näyttäneet minulle, että luonnosta voi hyödyntää yllättävän monia ominaisuuksia ja aarteita toimintakyvyn hyväksi. Karussa ympäristössä on arvioitava omia taitoja ja kuntoa, varauduttava myös yllätyksiin, muuttuviin sää- ja ympäristöolosuhteisiin sekä arvioitava ympäristöä kaikin aistein. Kokemus ja toimivat varusteet ovat korkeassa kurssissa. Luonnosta on aina uutta opittavaa tiedollisesti ja taidollisesti. Metsissä ja vesillä vietetty aika virkistää, tuo hyvää mieltä ja antaa voimaa.

MATTI SUIHKONEN, metsäneuvos, Kuopio

MINUN LUONTONI-KOLLAASI - MATTI SUIIHKONEN - KUVA - 03.03.2015 (1)

Luonto on minulle innoittaja, uuden voiman antaja. Luonnon keskellä mieleni lepää. Herkimmän kokemuksen luonnosta saan seisoessani hiljaa kuulakkaan syysaamun rauhassa ja keväisen luonnon heräämistä seuratessani.   

 

 

 

 

PEKKA NIIRANEN, teologian tohtori, toimittaja, Kuopio

Pekka N2

Alkuperäinen luonto on moninaisuuden ihmettelemistä ja ihailemista.

 

 

 

 

 

 

 

PENTTI TUOVINEN, kirjailija, pankinjohtaja, Kuopio

P.TUOVISEN

Suurinta on pakahduttava tunne, että kuuluu kaikkeen luontoon osana, vaikka pienenäkin. Poikavuosien Kuopion Neulamäen kareliaaniset maisemat Vuorilampineen ja Pilpanahoineen. Miehuuden ajan Saimaan avarat selät, Suvasveden kirkkaus, taimenen hopeisen kyljen vilahdus, auringon kehrän vieriminen Kukkarinvuoren rinnettä Jänissalon seljän taa… Pystykorvani, ne kaikki…

 

 

 

 

PERTTI RUSANEN, aluejohtaja, Kuopio

Pertti R

Keväinen puro ilakoi uomassaan vieden männystä pudonnutta käpyä paikkaan, jossa se voi alkaa juurtua ja laajentaa puron vieressä olevaa mäntymetsää. Muisto on niiltä ajoilta, jolloin olin alle kouluikäinen. Puro oli lähellä kotiani Sotkamossa. Kesät olivat aurinkoisia ja lämpimiä…

 

 

 

 

 

SEPPO KONONEN, toimittaja, Kaavi

Savon Sanomat

Puuhun nousseita

Ensin puu teki kipeää. Lapsuuden ensimmäisiä ja pysyvimpiä muistoja on, kun opettelin konttaamaan koti-Konolan pirtissä ja törmäsin otsa edellä pirtin seiniä kiertäviin paksuihin hirsipenkkeihin. Pam! Sen jysäyksen ja äkkipysäyksen jälkeen mulisteli tovin silmiään kuin se viaton pieni musta pässi, jonka härnäsimme puskemaan lammashaan veräjän vahvoja pielipuita.

Puu niinkuin puukko… Ikävä on sekin muisto, kun nelivuotiaana näytin kummi-Antille miten puukolla vuollaan ja vetäisin koko vasemman käden peukalon auki tyvestä kynteen. Voi sitä veren tuloa! Haava arpeutui, mutta edelleenkin arpi on peukalon mittainen.

Mutta sitten puusta tuli ystävä. Kuusivuotiaana muutimme asumaan yhdeksi talveksi ja kesäksi pikku-Kuuselan mökkiin. Mökki oli pieni, mutta sen vieressä kasvava kuusi kylän komein. Kun alaoksat riippuivat matalalla, lapsikin saattoi kiivetä puuhun ja pyrkiä kohti korkeuksia. Kyllä sitä pyrittiinkin, ihan latvaan saakka, mistä avautui näkymä koko kylälle – tai ehkä koko maailman, sillä kovin laajahan oli lapsen maailmankuva vielä ollut siihen maailmanaikaan. Miten lystiltä tuntui laulaa tuolta yläilmoista ja kuvitella, että alhaalla ovat tuhannet ja taas tuhannet kuuntelemassa ja hurraamassa Luupuveden pikku Mario Lanzalle…

Siellä pikku-Kuuselan suuren kuusen latvassa tunsin ensimmäisen kerran todellista vapauden hurmaa ja sielun rajatonta riemua. Mutta toisaalta: korkealle kuusen oksalle sopi paeta potemaan myös surujaan, jos tunsi tulleensa väärin kohdelluksi siskosten, leikkikaverien ja omien vanhempien taholta. Puu ymmärsi, puu lohdutti ja kääri suojaavan vaippansa vääryyttä kärsineen pikkupojan suojaksi.

Puulla on pitkä muisti. Parhaita juttukavereitani on palanen Ukko-Loden mäntyä Kuopion Harjulasta. Tuo pieni, mitätön puunkappale on viimeinen silminnäkijä Suuren pohjan sodan, Pikkuvihan, Kustaa III:n sotien tai Suomen sodan ajoilta ja puhuu mielellään, kun antaa sen puhua.

 

SEPPO MARTISKAINEN, kapteeni evp., Kuopio

Seppo Mar2

Se on suon lämpäre, johon ihmisen ei ole kannattanut koskea. Ei ojittaa. Ei harventaa. Ei hakata. Käkkäräiset puut ovat kuivuneet pystyyn viimein kaatuen ja maatue. Suon reunaan on pysähdyttävä, katsottava ja päätettävä, kierränkö suon oikealta, vasemmalta vai menemmekö suoraan. Ylityksen jälkeen on katsottava taakseen.

 

 

 

 

 

SEPPO PUSKA, johtaja, Kuopio

Seppo Pu

Luonto on paikka, jossa voi olla kahdestaan itsensä kanssa ja nauttia neljästä vuodenajasta.

 

 

 

 

 

 

 

TUOMAS YLIRUKA, HTM, johtaja (Eksote), Lappeenranta

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMinulle tärkein luontokokemus on Saimaan vesistö ja siellä varsinkin Suur-Saimaan alue. Erityisen vaikuttavaa on se, että sieltä löytyy ulappa, jossa vastarantaa ei näy. Tunnelma on lähes merellinen. Useat kohtaamiset myös norpan kanssa ovat jääneet vahvasti mieleen.

 

 

 

 

 

VEIJO TIDENBERG, ylimetsänhoitaja, Kuopio

Veijo T2

Koska olen ´metsän poika, olen syntymästäni saakka ollut tekemisissä metsän kanssa. Metsä on aina ollut minulle paikka, jossa olen kuin kotonani. Minulle henkilökohtaisesti metsä merkitsee talousmetsää, koska sieltä me suomalaiset olemme saaneet  vuosisatoja . Metsästys kuuluu osana metsäluonnon hyväksikäyttöön. Metsäluontoon kuuluu myös luonnontilaisia metsiä ja soita, mutta vain sen verran, että tuntuma alkuperäiseen luontoon säilyy. Ikimetsät eivät anna taloudellisessa mielessä merkittävästi hyvinvointia. Silti niitäkin tarvitaan osana metsäluonnon monimuotoisuutta ja moninaiskäyttöä.

Metsää on hoidettava siten, että sen jatkuvuus on turvattu. Näinhän teki aikanaan itse ´Ukko Ylijumalakin´ pannessaan salaman metsän uudistamistöihin. Suomen kaikki metsät ovat 150 vuoden aikana palaneet ainakin kertaalleen.

WILLE RIEKKINEN, piispa (emeritus), Helsinki/Kuopio

Luomakunnan aamuhämärissä ihmiselle annettiin tehtäväksi viljellä ja varjella luomakuntaa. Viljelty on; varjelu on jäänyt taka-alalle globaalisti arvioiden, Mutta kun liikkuu suomalaisessa luonnossa, tajuaa kyllä, että tuo varjelutehtäväkin kannattaa ottaa vakavasti. Vielä nyt meillä on luontoa: metsiä, järviä, jokia, soita ja kosteikkoja, jotka kiehtovat ihmistä luonnollisuudellaan. Parhaimmillaan nuo kaikki, ja varsinkin metsä, tarjoavat käyttöömme luontokirkon, jossa on hyvä hiljentyä, latautua, rukoilla ja kiittää elämän antajaa ja ylläpitäjää, Jumalaa.

Paras kokemukseni luontokirkosta: On syksyinen sunnuntaiaamu Kainuussa. Usva kohoaa suon yläpuolelle, jossain kukertaa teeri. Männikköisellä rinteellä järven ja siitä lähtevän joen välisellä niemellä nuotio rätisee. Pystykorva torkkuu kiepissä lähistöllä, makkara paistuu. Kaukaa vetten ja soiden yli kaikuu Puolangan kirkonkellojen ääni. Samalla kaksi joutsenta liitää joenuomaa pitkin ja juuri kohdallamme ne töräyttävät huutonsa, kuin kutsuisivat Luojan eteen. Koira ei lähdekään perään vaan painaa päänsä kainaloon; minä luen Psalmista 8 (4-5): ” Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat, Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.