HISTORIA

Jorma (Hako) Ollikaisen Rahasto perustettiin vuonna 1972 kirjailija-toimittaja Jorma Ollikaisen menehdyttyä Kelokämpän lähimaisemassa Inarin Rahajärvellä. Hakon kirjallinen tuotanto – teokset Kelokämppä ja Pieninkä – kumpusivat maisemista, joissa Jorma Ollikainen oli omimmillaan, ja hänen elämyksistään lapinkävijänä ja toisaalta rauhan miehen elämyksistä jatkosodan 1941-1944 aikana armeijan palkkaamana ammattimetsästäjänä Itä-Karjalassa, Pieningän saloilla.

Rahasto löysi heti perustamisensa jälkeen vahvan yhteistyökumppanin ministeri Pertti Salolaisen toimittua primus motorina Maailman Luonnon Säätiön (WWF) Suomen Rahaston aloittaessa. Hallinnollisesti rahasto oli WWF:ssä omakatteinen maakuntarahasto vuoteen 1994, jolloin siitä muodostettiin talous-hallinnollisesti itsenäinen rahasto Haminalahden Metsästysseura r.y.:n yhteyteen.

Ensimmäinen huomattava rahaston hanke oli olla mukana WWF:n toimissa merikotkan pelastamiseksi. Siinä onnistuttiin. Toinen merkittävä hanke, joka toteutui metsästysseuran yhteydessä, olivat panostukset vuosina 2009-2012 saimaannorpan säilymisen varmistamiseksi. Mukana olivat WWF, Metsähallitus ja Joensuun Yliopisto. Itse asiassa rahasto oli norpansuojelussa edelläkävijä, sillä jo 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa rahoitettiin läntisellä Saimaalla Luonterin jakokunnan vapaaehtoisten kalastusrajoitusten paikallisille kalastajille aiheutuneita ansionmenetyksiä.

Tutkimusapurahoja on saanut mm. professori Ossi Lindqvistin johtama Kuopion Yliopiston rapututkimus. Henkilökohtaisen apurahan sai valtakunnan ´koskisoturi´, kustantaja-toimittaja Reino Rinne 1970-luvun alkuvuosina taistellessaan sanan miekalla Kuusamon koskien pelastamisessa.

Apurahoja ovat saaneet mm. lehtori Toivo Räsänen, fil.tri Jukka Kauppinen, ´norppaikoni´ Janne Taskinen, riistapäällikkö Martti Rissanen ja kirjailija-rovasti Jorma Kauko.

Rahoitushankkeiden uranuurtajana toimi aikanaan lähes 30 vuoden ajan kuopiolainen ylimetsänhoitaja-kirjailija Erkki Timonen, joka palkittiin rahaston juhlavuonna 2012 kunniakirjalla.

40-vuotisjuhlavuoden merkeissä kustannettiin Acta Haminalahtiensis-julkaisusarjassa uusintapainoksina teokset Kelokämppä ja Pieninkä.

 

Kelokämpän saihot ovat kokonaisuus Rahajärven ikiaikaista Kaunisniemeä

Kun ´Karajärven kruunaamaton keisari´ Alpiini Lappi-koirineen mieltyi joenniskalle Rahajärven itäisessä osassa 1950-luvun alkupuolella, ei hän ollut ensimmäinen vaeltaja näillä palkisilla.

Kenttä on ollut sinne johtavien polkujen merkeistä päätellen poro- , kala- sekä metsämiesten levähdys, tulistelu ja yöpymispaikka kenties vuosisatoja. Uuden asukkaan myötä aikojen saatossa rähjääntyneen, satunnaisten kulkijoiden käyttämän maasaunan kunto oli pian kohentunut. Ja eipä aikaakaan, kun Kelokämppäkin oli kohonnut kosken niskaan. Tämän kaiken toteutti Alpiini kuopiolaisine apujoukkoineen aluemetsänhoitajan vuokrattua hänelle historiallisen paikan pysyvää asentoa varten.

Aika jätti Alpiinista (Albin Tirkkonen) 1960-luvulla ja koko saihon hallinta siirtyi ´hovipoika´ Hakon ´ (Jorma Ollikainen) ymmärtäväiseen huomaan. Hakon kohtaloksi tuli menehtyä Kirakkajoen latvapuron uomaan moottorikelkkoineen huhtikuun lopulla 1972.

Tästä sai alkunsa kirjailija-toimittaja Jorma (Hako) Ollikaisen muistoksi vuonna 1972 perustettu säätiö. Sen täyttäessä 20 vuotta 1992 pystytti rahastona toiminut säätiö kentän keskustaan taiteilija Veijo Tuomaisen jykevästä kelosta valmistaman muistomerkin kunniatauluineen.

Nykyisin kentässä on paitsi vanha, varastorakennuksena toimiva Kelokämppä, myös tässä aiemmin mainittu Kelokämppä sekä Metsähallituksen pystyttämä uusi saunarakennus. Tontti rakennelmineen päätyi Metsähallitukselle vuonna 1994.

Hako Ollikaisen Säätiö tuntee velvollisuudekseen paitsi Jorma Ollikaisen kirjallisen perinnön vaalimisen, myös Kaunisniemen saihon säilyttämisen muistona ja elämysten antajana muuttuvassa eräkulttuurissa.

´Siellä on Kelokämppä ja käpälälautakin, minun maassani`. Näin kirjoitti Hako 1960-luvulla.

 

Kelokämpän kuvakollaasi

Kelokämpän saiho eli pihapiiri liki nykyisessä asussaan Rahajärven Kaunisniemessä.

© Hako Ollikaisen Säätiö/Timo Hämäläinen